Silmäsairaudet

 

Pieniamerikanpaimenkoirat kuuluvat PEVISAAN silmien osalta, eli jalostuskoirat tulee silmäpeilata ennen jalostuskäyttöä. Rodulle on olemassa myös geenitestit viiteen silmäsairauteen. Pieniamerikanpaimenkoirat ry pohjaa suosituksensa Suomen Kennelliiton ja European College of Veterinary Opthalmologists (ECVO) välittämään tutkimustietoon. Jalostusvalinnoilla pyritään estämään ja vähentämään vakavien silmäsairauksien ilmenemistä. 

Suositukset silmien osalta

 

1. Pentujen silmätarkastus:

Roduilla, joissa voi esiintyä CEA-ryhmän silmäsairauksia, suositellaan pentueen silmätarkastusta pentujen ollessa 6-8 viikon ikäisiä. Pieniamerikanpaimenkoira on yksi näistä roduista. CEA on ryhmä perinnöllisiä, synnynnäisiä, etupäässä silmänpohjan suoni- tai kovakalvon kehityshäiriöstä johtuvia muutoksia. Näistä muutoksista osa voi peittyä pigmentillä jo 10-viikkoisella pennulla.

 

2. Silmätarkastusväli:

Jotta tietoa perinnöllisten silmäsairauksien esiintymisestä ja mahdollisesti periytymismallista saataisiin, suosittaa ECVO silmätarkastusten tekemistä seuraavasti:

- jalostukseen käytettävät eläimet: vuosittain

- muut: 3-4 kertaa elämässä, esim. 1, 3, 6 ja 9 -vuotiaana.

 

Virallisia silmätarkastuksia saavat Suomessa tehdä vain ECVO:n hyväksymät ja Kennelliiton nimeämät silmätarkastuseläinlääkärit. Silmät tulee pieniamerikanpaimenkoirilla tarkastaa myös ennen laajennustippoja, koska esimerkiksi iris hypoplasia/iris coloboma (värikalvon kehityshäiriö) voi peittyä pupillien laajennuttua. Riittää, että tarkistus ilman laajennustippoja on tehty kerran koiran elämässä.

 

3.  Geenitestaus:

DNA-testaus, geenimutaation ollessa tiedossa, voi antaa arvokasta tietoa jalostuksen kannalta. Testauksella voi  nähdä mahdollisen silmäsairauden ennen sen ilmenemistä, tai selvittää mahdollisen kantajuuden. DNA-testaus ei kuitenkaan korvaa oftalmologista tutkimusta. Kaikkia geenimutaatioita ei tunneta ja lisäksi geenitestauksella terveeksi todetulla koiralla voi kliinisessä tutkimuksessa paljastua kyseisen perinnöllisen sairauden muoto, joka on toisen mutaation aiheuttama.

Rodun silmäsairauksien geenitestit

 

  • Multifokaalinen retinopatia 1 (CMR1)
  • Tappisolurappeuma (CD)
  • Collien silmäanomalia (CEA)
  • Etenevä sauva-tappisolurappeuma (prcd-PRA)
  • Perinnöllinen harmaakaihi (PHC; HSF4-geeni)

Iriksen kehityshäiriö - Iris hypoplasia/coloboma

Yleisin pieniamerikanpaimenkoirilla havaittu silmäsairaus. Kyseessä on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iris eli värikalvo kehittyy sikiökaudella puutteellisesti. Lieväasteisen irishypoplasia-diagnoosin saanutta koiraa voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa. Vakava-asteisen irishypoplasia-diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.

Näköhermopään kehityshäiriö - Papilla hypoplasia/mikropapilla

Näköhermon pään vajaakehitys tarkoittaa epänormaalin pientä ja mahdollisesti toimimatonta näköhermon päätä. Hypoplasia on näistä vakavampi ja siihen liittyy sokeus. Näitä kahta muotoa on usein vaikea erottaa toisistaan virallisessa silmätutkimuksessa, jossa pupilli on valmiiksi laajennettu eikä sen vastetta valolle voida arvioida. Koska kyseessä todennäköisesti on saman sairauden eri vakavuusasteet, ei kumpaakaan suositella jalostukseen.

Harmaakaihi - Cataracts

Kaihi ilmenee linssin samentumana ja voi esiintyä eri asteisena, aina koiran sokeutumiseen saakka. Nuoren koiran kaihin taustalla on usein perinnöllinen taipumus ja tällaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen.

Ylimääräiset ripset - Distichiasis

Distichiasiksella tarkoitetaan tilaa, jossa osa koiran silmäripsistä on väärin sijoittunut ja osuu siksi silmän pintaan. Oireina voidaan havaita esimerkiksi lisääntynyttä silmävuotoa ja silmäluomien räpyttelyä sekä silmien punoittamista. Ylimääräisten ripsien merkitys koiralle on usein melko vähäinen, joskaan vakavia tapauksia (ektooppinen cilia) ei kuitenkaan pidä käyttää jalostukseen.