Terveys

 

Kuten kaikilla rotukoirilla, myös pieniamerikanpaimenkoirilla esiintyy joitain niille tyypillisiä sairauksia. Rotuyhdistyksen yhtenä tehtävänä on jakaa tietoa näistä sairauksista, jotta niihin osataan kiinnittää huomiota niin pentua harkitessa kuin jalostusvalintoja tehdessä.

Pieniamerikanpaimenkoirien tausta työkoirana paimennuksen parissa ja aktiivisena harrastuskoirana on oivallinen lähtökohta - koiran on haluttu kestävän käyttöä. Rodun terveyden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi jalostuskoirien tutkiminen muun muassa luustokuvauksin, silmäpeilauksin ja geenitestein on ensiarvoisen tärkeää. Rodun kotimaan yhdistys, Miniature American Shepherd Club of USA, nostaa erityisesti esille lonkkanivelen kasvuhäiriön ja silmäsairaudet.

 

Pieniamerikanpaimenkoira on kehitetty australianpaimenkoirista, joten samat terveydelliset haasteet ovat mahdollisia. Sairauksien ilmetessä avoimuus ja niistä kertominen kasvattajalle, koiran lähisukulaisten omistajille sekä rotuyhdistykselle on tärkeää. Tiedon voi toimittaa Pieniamerikanpaimenkoirat ry:n jalostustoimikunnalle osoitteeseen jalostus@pieniamerikanpaimenkoirat.fi.

Luuston kasvuhäiriöt

 

Lonkkanivelen kasvuhäiriö - hip dysplasia on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö, joka johtaa lähes aina nivelrikkomuutoksiin. Lonkkia arvioidaan röntgenkuvauksin asteikolla A-E, josta A ja B edustavat terveitä tai lähes normaaleita lonkkia, C lieviä muutoksia ja D sekä E kohtalaista tai vaikeaa kasvuhäiriötä. D ja E lonkkaisia koiria ei suositella käytettävän jalostukseen ja C lonkkaisiakin vain yhdistettynä terveeseen koiraan. Pieniamerikanpaimenkoirat kuuluvat PEVISAAN lonkkien osalta.

Muita tarkkailtavia luuston kasvuhäiriöitä ovat kyynärnivelen kasvuhäiriöt, polvilumpioluksaatio sekä perinnölliset selkämuutokset. Näiden, kuten lonkkaviankin esiintyvyyteen voidaan vaikuttaa hyvällä kasvatustyöllä ja jalostuskoirien tutkimisella ennen käyttöä.

Lääkeaineyliherkkyys - MDR1-mutaatio

Monilla paimenkoiraroduilla on todettu perinnöllinen alttius lääkeaineherkkyyteen, joka johtuu mutaatiosta MDR1-geenissä (multidrug resistance gene) ja periytyy autosomaalisesti dominantisti. MDR1-mutaation kantajuus on mahdollista selvittää geenitestillä ja sitä suositellaan vahvasti paimenkoirien ja collieiden kohdalla.

Jotkut lääkkeet, kuten ivermektiini, emodepsidi, loperamidi, voivat aiheuttaa vakavia neurologisia ja kardiovaskulaarisia oireita, eikä niitä käytetä lainkaan koirilla, joilla on kaksi kopiota MDR1-mutaatiosta. Toisten lääkkeiden, esimerkiksi rauhoitusaine asepromatsiini, opioidi butorfanolin, antibiootti erytromysiinin, kohdalla lääkettä voidaan turvallisesti käyttää, kunhan lääkeannosta pienennetään.

 

Etenevä selkäydinrappeuma - Degeneratiivinen myelopatia (DM)

Degeneratiivinen myelopatia on selkäydinrappeumasairaus, joka periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena. Sairauden kantajuus on mahdollista selvittää geenitestillä.

 

Taudin ensioireita ovat epävakaa kävely, koordinaatiohäiriöt, huojuminen ja vapina. Taudin edetessä ensin koiran takapää halvaantuu ja halvauksen levitessä lopulta myös eturaajoihin. Yleensä ensimmäiset merkit taudista ilmaantuvat myöhemmällä iällä (keski-ikä 8 vuotta), mutta tauti voi puhjeta myös nuorempana. Selkäydinrappeuma on parantumaton, hiljalleen etenevä sairaus.

 

 

Hyperurikosuria (HUU)

Hyperurikosuria on sairaus, jolle on ominaista liiallinen virtsahapon erittyminen virtsaan, mikä lisää riskiä virtsakivien (uraatti) muodostumiselle. Virtsakivet voivat aiheuttaa virtsatietulehduksia, kivuliasta virtsaamista ja pahimmillaan virtsatietukoksia.

 

Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhemmiltaan mutatoituneen alleelin perineet koirat sairastuvat. Sairauteen on olemassa geenitesti.

 

 

Kondrodystrofia (CDDY) ja riski välilevyrappeumille (IVDD) 

Kondrodystrofia on luuston kasvuhäiriö, joka näkyy lievänä matalaraajaisuutena. Aiheuttajageenin liitetään valitettavasti kohonnut riski selän välilevyrappeutumille nuoremmalla iällä (IVDD). Tämä aiheuttaa osalle koirista välilevynpullistumia, jotka usein tarvitsevat leikkaushoitoa ja toisinaan halvauttavat koiran. 

 

Kondrodystrofia periytyy semidominantisti. Tämä tarkoittaa, että koirat, joilla on kaksi alleelia, ovat lyhytraajaisempia kuin koirat, joilla on vain yksi alleeli. IVDD:n osalta periytyminen on kuitenkin dominanttia, eli jo yksi alleeli lisää riskiä välilevyrappeumaan. 

Hermosto-oireilevat koirat

 

USA:ssa sekä ainakin Ruotsissa ja Norjassa on havaittu pieniamerikanpaimenkoirilla vielä tuntematonta oireyhtymää, joka aiheuttaa hermostollisia oireita etenkin nuorilla aikuisilla koirilla. Rodun kotimaan järjestö MASCUSA koordinoi tapausten tutkintaa ja mahdollisen geenitestin kehittämistä. Suomessa ei ole todettu tapauksia, mutta seuraamme yhdistyksessä tilanteen etenemistä.

 

Oireenkuvaltaan sairaudessa esiintyy etenkin takapään heikkoutta ja hallinnanpuutetta, voimakasta peitsaamista, vaikeuksia nousta ja laskeutua portaita sekä lopulta kaatuilua. Koira saattaa pitää selkäänsä kaarella ja kaulan asento on epänormaali sekä pään liike rajoittunutta. Tyypillistä ovat myös pidätysongelmat ja ruuansulatusongelmat (ripuli). Sairauden myöhäisemmässä vaiheessa on havaittu hengitysongelmia.

 

Epäiltäessä sairautta: useat muut tunnetut sairaudet aiheuttavat vastaavanlaisia oireita, joten eläinlääkärin tulisi aina ensin tutkia koira muiden sairauksien poissulkemiseksi. Lopetetuille koirille tulee aina suorittaa ruumiinavaus. Mikäli tapauksia epäillään Suomessa, autamme yhdistyksessä tiedon eteenpäinviemisessä MASCUSA:lle ja tilanteen selvittämisessä.